Uusi vuosi ja uusia ajatuksia, toiveita. Olen päättänyt satsata itseeni ja omaan jaksamiseen. Vauva on pian viisi kuukautta vanha, joten voin jo hetkittäin ottaa pieniä pikapyrähdyksiä ulkomaailmaan. Taitaa vaan mulla henkinen napanuora olla vielä tiukahko, kun kodin ulkopuolinen elämä ei houkuttele ihmeemmin ja sitä vaan tahtoo kääriytyä kotinurkkiin viettämään vauvaelämää. Joku pieni osa musta jo kaipailee välillä muutakin äksöniä kuin imetystä, Vauvan kanssa jutustelua ja hellan äärellä hääräämistä. Koin tänään juhlallisen vapauden tunteen, kun vein ystäväni noin puolentunnin ajomatkan päähän juna-asemalle. Tunti autossa ilman lapsia, ketään ei tarvinut vahtia, kukaan ei keskeyttänyt, aikuisten juttelua ja mielimusan kuuntelua -stereon volyymi tykitti lähes täysillä, kun yksin ajelin kotia kohti. Tuntuipa hyvältä! Seuraava projektini liittyy kauneudenhoitoon. Kylppärin hyllyllä on puolisen vuotta odotelleet kasvonaamio ja jalkakylpytesterit. Aion ihan lähitulevaisuudessa sulkeutua teekupposen ja hyvän lehden kera kylpyhuoneeseen ja kokeilla saavatko tärpätit ihmeitä aikaan kotiäitinaamarissani ja jalkapoloissani. En tiedä kuinka saan nuo neljä edellämainittua toteutettua yhtäaikaa, mutta sen sorttinen kauneudenhoitohetki haaveissa siintää.