Nyt täytyy ja on syytä röyhistää rinnuksia ylpeydestä ja todeta, että jotakin on tullut tehtyä jälkikasvun kasvatuksen suhteen oikein, vaikkei se siltä aina tunnukaan tässä arjen harmaassa suossa. Käytiin aamupäivällä kello kymmenen aikaan (eli ihan liian aikaisin mun normaalirytmin mukaan; yleensä olen lopettelemassa pyjama päällä hesaria ja kahvia ja lapset ovat ehkä jo syöneet aamupalan) lääkärissä korvakontrollissa. Eli aamu oli nopea ja tehokas: kahvit ja leivät nassuun, vaatteet päälle ja mielellään oikeinpäin, vauva kainaloon tai siis turvakaukaloon ja menoksi. Autokin piti samalla koeajaa, kun mies vei meidän kunnon auton aamulla töihin lähtiessään ja jätti mulle ton pögötin enkä ole sitä vielä testannut. No, kyllähän tuolla ajeli. Kolmevuotias oli siis potilaana ja lääkäri tavalliseen tapaansa myöhässä. Potilas oli jo kotona ilmottanut, ettei sitten työnnetä tikkua suuhun, kun se yököttää. Hokasin selittää, että lääkäri onkin ainut paikka, missä saa luvan kanssa näyttää kieltä lääkärille. Korvat katsottiin ja hyväksi todettiin. Sitten tuli se tiukka paikka. Lääkäri otti puulastan ja huikkasi, että kuikkastaan vielä kurkkuun. Kolmevuotias aukas suun ja teki kielenvenytysennätyksen eikä tarvinnut tikkua laittaa kielelle. Lääkäri naurahti ja totesi, että ompas reipas tyttö. Olin enemmän kuin yllättynyt. Tuon kaiken ajan viisivuotias viihdytti autokaukalossa kellivää vauvaa ja kaikinpuolin käynti sujui niin mallikkaasti ja lapset olivat niin kohteliaita ja hyvinkäyttäytyviä, että en meinannut omikseni uskoa. Palkinnoksi kaupasta pikkunamut ja äidin kehut ja halit! 

Uusi vuosi ja uusia ajatuksia, toiveita. Olen päättänyt satsata itseeni ja omaan jaksamiseen. Vauva on pian viisi kuukautta vanha, joten voin jo hetkittäin ottaa pieniä pikapyrähdyksiä ulkomaailmaan. Taitaa vaan mulla henkinen napanuora olla vielä tiukahko, kun kodin ulkopuolinen elämä ei houkuttele ihmeemmin ja sitä vaan tahtoo kääriytyä kotinurkkiin viettämään vauvaelämää. Joku pieni osa musta jo kaipailee välillä muutakin äksöniä kuin imetystä, Vauvan kanssa jutustelua ja hellan äärellä hääräämistä. Koin tänään juhlallisen vapauden tunteen, kun vein ystäväni noin puolentunnin ajomatkan päähän juna-asemalle. Tunti autossa ilman lapsia, ketään ei tarvinut vahtia, kukaan ei keskeyttänyt, aikuisten juttelua ja mielimusan kuuntelua -stereon volyymi tykitti lähes täysillä, kun yksin ajelin kotia kohti. Tuntuipa hyvältä! Seuraava projektini liittyy kauneudenhoitoon. Kylppärin hyllyllä on puolisen vuotta odotelleet kasvonaamio ja jalkakylpytesterit. Aion ihan lähitulevaisuudessa sulkeutua teekupposen ja hyvän lehden kera kylpyhuoneeseen ja kokeilla saavatko tärpätit ihmeitä aikaan kotiäitinaamarissani ja jalkapoloissani. En tiedä kuinka saan nuo neljä edellämainittua toteutettua yhtäaikaa, mutta sen sorttinen kauneudenhoitohetki haaveissa siintää.

Ihana rauha alkaa laskeutua tähän torppaan. Ulkona hämärtää, kuusi odottaa koristeitaan ja kinkku paistamista. Mies vielä kaupassa viimehetken ostoksilla. Vauva nukkuu neljättä tuntia ulkouniaan. Isommat lapset leikkii somasti. Idylliä, tätäkö se on, kun meidän perhe alkaa joulunviettoon ja viettämään pitkään odotettua ja taatusti ansaittua lomaa. Arkeen palataan vasta ensi vuonna. Hyvää Joulunaikaa: nauttikaa, levätkää, juhlistakaa tätä keskitalven taika-aikaa!

 

Väsymykseen, vitutukseen, flunssaan, toivottomuuteen, turhautuneisuuteen, hermoihin.....Näin on näreet! Olen saanut nukkuna viimeisen vuorokauden aikana pois pahimpia univelkoja ja alan taas olla ihan ihminen. Mies soi eilen päiväunet ja Vauva soi yöllä makoisat jatkot. Yö meni yhdellä syötöllä eikä enää pahemmin yskinytkään pikkuinen. Jihaa! Voiton puolella ollaan tän tautikierteen kanssa. Nyt kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että saatais pari tervettä kuukautta.

Pesukone toimii ja uunissa paistuu luumusuklaakakku. Joulumielikin jo joutuu!!

Vieläköhän Korvatunturi vastaanottaa viimehetken lahjatoiveita??? Tarvittais ehjä ja toimiva pesukone! En nyt ollut yhtään varautunut siihen (no kukakohan olisi varautunut...), että pyykinveivaaja alkais yskähdellä ja jos ei nyt irtisanoa työsopimuksensa niin ainakin uhkailla pitävänsä pientä vuorotteluvapaata. Eli siis linkous toimii miten sattuu ja pääsääntöisesti saattaa kolmannella linkouskerralla jopa lingotakin. Mies sitä masiinaa sorkki aikansa ja yhden koneellisen suostui hujauttamaan ripustuskuivaksi. Olenkohan viimeisen viikon aikana liikakäyttänyt konetta, kun Vauva on yskiessään oksennellut pitkin poikin sänkyä ja siinä on mennyt yks ja kaks vuodevaatekertaa yössä. Tällä perhekoolla ei oikein olisi suotavaa pitää pyykkäystaukoakaan, joten ei auta kuin pestä ja katsoa, mitä tapahtuu. Tämä vuodenaika vaan kun on jo tyhjentänyt kaikenmaailman vararahakätköt, joten uuden koneen hankkiminen ei olis ensimmäisenä asialistalla. Suunnittelin joulunjälkeisistä hankkia pesueelle uutta vaatekertaa...ja ehkä itellekin.